Pääsivu | Taiteilijat | Teokset |

Alvar Aalto (1898 - 1976)

Korkalorinteen asuntoalue

Korkalorinne on Rovaniemen pieni Tapiola, Napapiirin puutarhakaupunki. Alvar Aalto laati alueelle sekä asemakaavan että rakennussuunnitelmat. Hän halusi täällä kokeilla nimenomaan pohjoisen oloihin soveltuvia asuntotyyppejä. Alue rakennettiin vuosina 1959-61. Alkuperäinen ajatus laajasta puutarhakaupunkimaisesta asuntoalueesta ei toteutunut kuin pieneltä osin.

Korkalorinteen alue rakentuu useista viuhkamaisista osista, jotka mittasuhteiltaan ulottuvat asemakaavallisesta rakenteesta aina pienasuntojen pohjakaavoihin asti. Kaikki rakennukset tehtiin tiilestä, slammattiin ja kalkittiin valkoisiksi.

Myymälärakennus muodostaa alueen asemakaavallisen painopisteen, jonka suhteen muut rakennukset sijoittuvat viuhkamaisesti. Kaksikerroksisen rakennuksen yläkerta käsitti kaksi pienasuntoa sekä yksittäisiä asuinhuoneita. Pohjakerroksessa sijainneiden myymälöiden sisäänkäynnit avautuivat rakennuksen eteen sijoitetulle asukkaiden kohtaamista edistävälle aukiolle.

Vinottain toisiinsa nähden sijoitetut nelikerroksiset kerrostalot, Rakovalkea ja Poroelo, rajaavat eteläpuolelleen suojaisan puistoalueen, jolle alimman kerroksen asunnoista on suora yhteys. Molempien rakennusten päädyt avautuvat nekin viuhkamaisesti kohti auringon lämpöä. Suuremmat asunnot on sijoitettu rakennusten suoriin osiin, pienasunnot viuhkapäätyihin.

Alueelle alun perin toteutetut kolme rivitaloa - Korkalo, Lapinjänkä ja Karpalo - sisältävät kaksikerroksisia neljän huoneen ja keittiön perheasuntoja, joiden olohuoneista on käynti asuntokohtaisille piha-alueille.

Aluetta palvellut lämpökeskus toimi alun perin hakkeella. Kaukolämmön myötä käyttöä vaille jäänyt monumentaalinen rakennus on muutettu yksityisasunnoksi. Lämpökeskuksen molemmin puolin sijoitetut autotallit on rakennettu huomattavasti Aallon alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen.

Puistosuunnitelma on puutarha-arkkitehti Jussi Jänneksen käsialaa.

Ahon asuin- ja liikerakennukset

Ahon liikemiessuku tilasi Aallolta suunnitelmat kolmeen kerrostaloon, jotka rakennettiin miltei samaan aikaan Korkalorinteen rakentumisen kanssa. Koskikatu 18 valmistui vuonna 1959 ja siihen kiinteästi liittyvä Koskikatu 20 kolme vuotta myöhemmin. Jaakonkatu 3 valmistui 1963. Kunkin rakennuksen pohjakerroksessa on liiketiloja ja kolmessa ylemmässä asuntoja. Samassa korttelissa sijaitsevat talot on tehty tiiviiseen keskustarakenteeseen.Kaikki kolme on tehty punatiilestä; ullakon osalla tiili on muurattu koristeellisesti päätykivenä. Jaakonkadun saunakerroksessa on salaojaputkista tehtyjä ritiläaiheita. Liikkeiden julkisivuissa on käytetty myös kuparia.

Koskikatu 20:n julkisivuun Aalto suunnitteli revontulia kuvaavan pronssisen reliefin, Aurora Borealiksen. Rakennuttajan toimesta veistoksen alaosaan sijoitettiin lisäksi koskessa hyppäävä lohi. Aallolle oli tyypillistä, että hän itse teki rakennustensa monumentaaliset taideteokset. Aalto ei halunnut irrottaa taideteoksia arkkitehtuuristaan. Ne ovat sidottuja ympäristöönsä, jota varten ne on tehty. Teokseen liittyvässä laatassa on teksti: 1962 RAKENNUTTI KAUPPANEUVOS AARNE AHO, ALVAR AALTO.

Maison Aho, Pohjolankatu 32

Aalto suunnitteli Ahoille myös oman kodin. Pientaloalueella sijaitseva yksityistalo sisälsi alun perin pääasunnon sekä pienemmän huoneiston. Matalan rakennuksen päätilat sijoittuvat sisääntulotasoon aputilojen jäädessä alempaan kerrokseen. Peräkkäin sijaitsevat olohuone ja ruokailutila avautuvat viuhkamaisesti eteistilaan, joka jää muutaman askelman päätiloja alemmalle tasolle. Sekä olo- että ruokailutilan ikkunat on vedetty ulos julkisivupinnasta. Eteisestä olohuoneeseen johtaa kattovalolla korostettu muurimainen seinämä, joka rajaa sisäänkäyntejä rakennuksen yksityisiin tiloihin mutta toimii ennen kaikkea taideteosten taustana.Hienostuneista materiaaleista tehdyn Maison Ahon tunnelma on rauhallisen juhlava.

Julkisivujen punatiilimuuraus on limitykseltään poikkeuksellinen. Julkisivuissa on huolellisesti suunniteltuja kauniita yksityiskohtia.

Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskus

Rovaniemen kaupungiksi tuloa juhlistettiin kauppalanvaltuuston viimeisessä kokouksessa tekemällä päätös rakentaa kaupunkiin uusi kirjastotalo, joka voitaisiin myöhemmin laajentaa teatteriosalla. Rakennuksen luonnokset tilattiin Alvar Aallolta, joka samassa yhteydessä luonnosteli kolmen rakennuksen muodostaman kulttuurikeskuksen. Vuoden 1961 luonnoksessa nykyisen kokonaisuuden pääpiirteet ovat jo hahmottuneet: laajaa aukiotilaa - kansalaistoria - reunustaa pitkällä sivulla matala kirjastorakennus korkeampien konsertti- ja kongressitalon sekä kaupungintalon sijoittuessa aukion päihin. Valmiiksi rakennetut hallinto- ja kulttuurikeskusrakennukset muodostavat tasaiselle aukiolle monumentaalisen kokonaisuuden. Pimeään aikaan rakennusten ikkunat loistavat valoa kaamokseen.

KainTapperin Vuorten synty vuodelta 1988 symboloi Rovaniemen kaupunkia ja sen asemaa maamme pohjoisimman osan keskuksena. Teoksen materiaalina on käytetty punaista graniittia, Ounasvaaran kiveä, maata ja ruohoa. Aallon rakennuksia yhdistää kattojen vino viiva. Tapper ideoi Vuorten syntyyn vinon harjan ja näin se yhdistyy kauniisti ympäröivään arkkitehtuuriin.

Kirjastotalo

Kulttuurikeskuksen ensimmäisenaä rakennuksena toteutettiin kirjastotalo, joka valmistui vuonna 1965. Aallolle tyypillisesti rakennus koostuu kahdesta yhteenliitetystä osasta: viuhkapohjaisesta kirjastosalista sekä pitkänomaisesta, suorakulmaisesta toimistosiivestä. Siihen sijoittui alun perin nykyistä suurempi näyttelytila sekä lintukokoelmahuone, jonka tilalla nykyisin on opintosali. Osa tiloista on valaistu kehämäisellä yläikkunanauhalla osa kattoikkunoin.

Avaraa kirjastosalia on jäsennelty osastoilla, joiden keskellä on alaslaskettu lukusalitila. Koko sali on valvottavissa viuhkan kantaan sijoitetulta lainaustiskiltä. Yhtenäinen kirjastosalikokonaisuus saa luonnonvaloa suurista, kevyen prismamaisista yläikkunoista.

Kirjasto oli alun perin sisustettu miltei kokonaan joko Artekin standardikalustein tai Aallon toimistossa erikseen suunnitelluin kalustein ja valaisimin.

Vaalean rakennuksen viuhka-osan julkisivuissa on käytetty posliinisauvaa, muissa osissa seinäpinnan muodostavat keraamiset laatat tai yksinkertainen sileäksi rapattu valkea pinta. Rakennuksen julkisivupinnat on uusittu 90-luvulla.

Kirjastotalon seinässä on Alvar Aallon suunnitelmien pohjalta Kari Huhtamon tekemä Matias Aleksanteri Castrénin muistomerkki vuodelta 1986. Huomattava suomensukuisten kielten tutkija M.A.Castrén (1813-52) kasvoi Rovaniemellä, missä hänen isänsä Kristian Castrén oli kirkkoherrana.

Lappia-talo

Rovaniemen teatteri-, kongressi- ja konserttitalo rakennettiin kahdessa vaiheessa. Vuonna 1972 valmistuivat yleisradion ja musiikkiopiston sekä nuorisolle tarkoitetut tilat. Teatteriosa valmistui kolme vuotta myöhemmin. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi erillinen autotallirakennus.

Ensimmäinen vaihe käsitti toimistotyyppisiä ja opetustiloja kahdessa kerroksessa. Toiseen kerrokseen tehtiin lisäksi musiikkiopiston harjoitussali. Maakuntamuseo toimi rakennuksen kellarikerroksessa ennen Arktikumin valmistumista vuonna 1992. Varsinainen teatteriosa käsittää sisääntulokerroksessa laajan aulatilan sekä teatterin hallinnollisia ja teknisiä tiloja. Teatterin lämpiö ravintoloineen sekä teatterisali ja siihen liittyvä kongressisali ovat toisessa kerroksessa. Näyttelijöiden tilat on sijoitettu toiseen ja kolmanteen kerrokseen rakennuksen Hallituskadun puoleiseen osaan.

Kansalaistorin puolella rakennuksen julkisivu on suora koko pituudeltaan; pohjakerros on sisäänvedetty. Teatteriosan ylin kerros koostuu useista kaarevakattoisista massoista, jotka tuovat rauhallisesti piirtyvän tunturiaihelman rakennuksen suoraviivaiseen perusmuotoon.

Lappia-talon julkisivuissa on käytetty vaaleaa tiiltä sekä posliinisauvoja eri tavoin rytmiteltyinä. Pohjakerrosta on sisäänkäyntisivulla korostettu tummalla graniitilla. Yleisötilojen lattiamateriaali on suurelta osin Lapin marmoria. Teatterin lämpiöön nousevan portaikon seinäpinta on kiiltävää koboltinsinistä posliinisauvaa - ylellinen tausta juhlapukuiselle yleisölle.

Teatteri- ja kongressitalo sai valmistuttuaan nimen Lappia, joka viittaa Olaus Magnus Gothuksen v. 1539 julkaiseman kartan Peräpohjaa tarkoittavaan nimeen.

Kaupungintalo

Rovaniemen kaupungintalon valmistuminen vuonna 1988 viimeisteli hallinto- ja kulttuurikeskuskokonaisuuden. Rakennus suunniteltiin Alvar Aallon kuoleman jälkeen hänen toimistossaan, jossa työtä johti arkkitehti Elissa Aalto.

Rakennukseen sijoittuu suuri osa kaupungin virastoista. Useaan siipeen jakautuva rakennuskokonaisuus on pääosin kolmikerroksinen. Tärkeimmät tilat on sijoitettu Hallituskadun puoleiseen osaan, jonka toisessa kerroksessa sijaitsevat rakennuksen hierarkiassa tärkeimmät tilat kuten kaupunginvaltuuston istuntosali ja kaupunginhallituksen kokoushuone. Myös kaupunginjohtajan sekä kaupunginhallituksen puheenjohtajan huone sijaitsevat tässä kerroksessa. Valtuustosalin pinta-alasta yleisölehterille on varattu miltei puolet.

Virastosiipien julkisivut on tehty valkoisella keraamisella laatalla verhoilluista elementeistä. Valtuustotornin pohjakerros on tummaa graniittia, jota on käytetty myös tornin ylemmissä julkisivuissa valkeiden posliinisauvapintojen ohessa. Ikkunasommittelulla on tornin julkisivuissa tärkeä osansa.

Pääosin virastomassoista koostuvan kokonaisuuden hallitsevin osa on valtuuston istuntosalitorni, jonka vapaata muotoa rajaavat taitteiset seinätasot. Tornin kattopinta on viistetty siten, että korkein kohta on massan teräväsärmäisessä osassa kansalaistorin puolella; siellä alin kerros on sisäänvedetty. Samalla kohdalla toisessa kerroksessa tornimassasta on leikattu tila puhujaparvekkeelle. Valtuustotornin korkealle kohoavaan terävään kulmaan on pienin elein voimakas massiivisen kappaleen ja ilmavan tilan kontrasti, jolla on korostettu kansalaistorin ja valtuustotornin vuoropuhelua.

Päivi Lukkarinen
arkkitehti

Leena Lohiniva
kuraattori