Pääsivu | Taiteilijat | Teokset |

Reijo Hukkanen (s. 1946)

Reijo Hukkanen on kotoisin pohjoissuomalaisesta Oulun kaupungista, missä hän nytkin työskentelee. Hän viihtyi Helsingissä ainoastaan muutaman vuoden 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, jolloin suoritti kuvaamataidon opettajan tutkinnon Taideteollisessa Oppilaitoksessa. Sen jälkeen hän palasi kotikaupunkiinsa ja päästi koko uskomattoman vuolaana pursuavan mielikuvituksensa valloilleen -ensin maalarina ja sitten esinekoosteista muodostuvina veistoksina ja tilateoksina.

Aluksi hän maalasi naivistiseen ja tragikoomiseen tapaan sileäpintaisia, puolisurrealistisia näkymiä tai tapahtumia, mutta pian siveltimenjälki muuttui mehevän maalaukselliseksi, ja hän alkoi suosia lämpimiä, tummanpuhuvia maanvärejä. Näissä varsin omaperäisissä töissä näkyi usein traaginen mieshahmo maalais- tai kylämaisemassa kamppailemassa olemassaolostaan.

Reijo Hukkanen oli jo lapsena kotikaupunkinsa pienillä kujilla tutustunut erilaisiin rojumateriaaleihin. Kun sitten vuonna 1982 nk. "Mauri"-myrsky pyyhälsi yli kaupungin repien kattoja ja hajottaen paikkoja, taiteilija raahasi ateljeehensa irronneen peltikaton ja ryhtyi sitä käsittelemään ja muovaamaan. Tästä lähti liikkeelle hänen mielikuvitusrikas romumaailmansa. Hän alkoi koluta kaatopaikkoja, romuvarastoja ja kirpputoreja, vei ensin löytämänsä esineet ulos sateen ja tuulen riepoteltaviksi ja alkoi sitten koota niistä mitä erilaisimpia yhdistelmiä esineiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta täysin poiketen ja siten antaen niille aivan uuden merkityksen.

Reijo Hukkasen taiteen lähtökohta on yleensä kirjallinen, verbaalinen, vaikkapa kansanlaulu tai jokin arkielämän tapahtuma ja siihen liittyvä sanonta. Ensin on nimi ja sitten hän työstää siihen teoksen. Eniten häntä koskettaa uskonnollisuus ja seksuaalisuus, joskus kosminen maailma ja tätä kaikkea hän tulkitsee toisaalta absurdin huumorin, toisaalta hyväntahtoisen ironian keinoin.

Hänen veistoskoosteensa pursuavat barokkimaista runsautta. Hän yhdistelee samaan teokseen mitä yllättävimpiä yksityiskohtia. Ensi näkemältä kokonaisuus voi näyttää sattumanvaraiselta tai kaaosmaiselta, mutta teoksia tarkemmin katsoessa huomaa, että ne ovat tarkan harkinnan ja taitavan sommittelun tuloksia. Vaikka hän yhdistelee mitä erilaisimpia kumista, raudasta, muovista tai metallista tehtyjä esineitä tai niiden osia, luita tai betonia, jokainen osa löytää oman paikkansa teoksessa taiteilijan käden ja tekniikan taidon johdattelemana, ja jokaiseen teokseen sisältyy paljon ajatuksia.Voi tätä maailmaa, tuntuu taiteilija sanovan teostensa takaa. Hänen taiteensa yhteydessä voi puhua löydettyjen esineiden tasapainoisesta sekamelskasta.

Ulkonaisesti Hukkasen veistokset ovat iloisia ja värikkäitä. Hänen mielikuvituksesta rikas ilmaisunsa ei ole pelkkää leikittelyä, vaikka siihen sisältyy hersyävää huumoria, sillä se on niin vahvaa ja hallittua. Hän on matkustanut paljon, hän on ihaillut mm. Blakea ja Tàpiesia, hän on lukenut mm. Camus'ta, Kafkaa ja Sandemosea, mutta mikään ei tunnu horjuttavan tämän taiteilijan omaa sisäistä näkemystä. Hän on pohjoisen maailman ilkikurinen satiirikko.

Altti Kuusamon sanoin: "Hukkasen menetelmä on eeppinen sisällyttäminen. Se tarkoittaa nimenomaan arkisen ja pyhän jatkuvaa sekoittamista, eri "äänten" psykologisen ja esteettisen samanaikaisuuden myöntämistä." Kuusamo on osuvasti nimittänyt Reijo Hukkasta "ylijäämän alkemistiksi".

Leena Peltola