Pääsivu | Taiteilijat | Teokset |

Hannele Kylänpää (s. 1948)

Äiti-Lappi

"Hetkellinen elämys, inhimilliset tunteet, veistokselliset arvot, niillä on minulle merkitystä" sanoo Hannele Kylänpää. Hän valloittaa katsojan välittömän karheilla veistoksillaan, jotka ovat tulkintoja elävästä elämästä.

Hannele Kylänpää opiskeli 1960-luvun lopusta 1970-luvun puoliväliin ensin Taideteollisessa korkeakoulussa, missä aina on ollut myös hyvä kuvataiteen opetus, ja sitten Kuvataideakatemiassa. Jo sitä ennen, vuonna 1968, hän teki opintomatkan Italiaan, missä tutustui mm. Marino Marinin ja Giacomo Manzùn taiteeseen.

Ihminen on ollut ennen kaikkea hänen kiinnostuksensa kohde. Ihmisen olemusta, ihmisen sisintä hän on tulkinnut vapaan, kaunistelemattoman, miltei rujon, mutta samalla merkillisellä tavalla lumoavan muodon avulla. Näitä ihmisiä elävöittää usein liike, silloinkin kun ne ovat pysähtyneessä tilassa. Nämä ihmiset ovat kaikessa vajaavaisuudessaan inhimillisiä.

1970-luvulla Hannele Kylänpää tulkitsi veistoksissaan usein pelkoa tai tuskaa, kuten osoittavat Nuorten näyttelyssä esillä olleet teokset "Pako", "Tuska" ja "Paleleva", jotka ilmentävät haavoittuvaa, kärsivää ihmistä. Usein taiteilijan ote oli ekspressiivinen, miltei brutaali. - 1980-luvulla ilmaisu muuttuu valoisammaksi. Aiheen lähtökohtana ovat omat lapset tai tutut naishahmot. "Kuvaan paljon naisia ja lapsia, mutta aihe ei ole mikään kriteeri. Veistos vain tulee väläyksenomaisesti, mistä se nyt sitten tuleekin", hän sanoo.

Hannele Kylänpää ikäänkuin sivustakatsojana tarkkailee elämää ympärillään. Hän sanookin eräässä haastattelussaan: "En ole ollenkaan sosiaalinen enkä pysty liikuttamaan valtavia massoja. Minun alaani on enemmän yhdistää jykevään veistoksellisuuteen elämys, helppo hymyn häivähdys, sellainen joku lapselle ominainen. Vaikka teen tavallaan perinteisiä veistoksia, en silti yritä jäljitellä naturalistista muotoa." - Hänen yhteydessään voisi pikemminkin puhua etruskilaisuudesta.

Pronssi on ollut Kylänpään varsinainen materiaali. Pronssin keinoin hän on mm 1980-luvulla sulattanut taiteeseensa Egyptin matkansa herätteitä, eräänlaista arkaaista muotokieltä, josta ovat esimerkkinä mm "Egyptin Antti" sekä myöhempi "Odotus". - Pronssin rinnalle ilmaantui 1990-luvulla keramiikka. Keraaminen veisto toi mukanaan eläinaiheet. Varsinkin kissaeläimiä on syntynyt jatkuvana sarjana, milloin eläimen olemuksen luonnonomaisena tulkintana, milloin tyyliteltyinä, salaperäisinä versioina.

Sivullisuudestaan huolimatta Kylänpää on ahkera näytteille asettaja. Hänen mielestään näyttely "ikäänkuin puhdistaa ja vapauttaa". Vuosien kuluessa hän on saanut palkintoja ja tehnyt julkisia veistoksia, ja hänen teoksiaan löytää miltei kaikista maamme tärkeimmistä museoista. Hän on myös toiminut plastisen sommittelun opettajana.

Hannele Kylänpää osaa katsoa elämää silmiin, nähdä kärsimyksen ja ilon. Välitön elämys siirtyy saveen, syntyy plastinen muoto, jota elävöittää rosoinen pintakäsittely. Hänen taiteessaan yhdistyvät herkkyys ja voima. Tämä kaikki on hänelle luonnollista, kuin itsestäänselvyys, tuo hänen maailmansa, jota ulkopuoliset herätteet vain kaukaa koskettavat.

Leena Peltola